Vein Minjan eläinlääkäriin. Ehdin vain sen ylähuulta kohottaa, kun eläinlääkäri totesi mahdollisuuden kasvaimeen. Itse en edes huomannut ikenissä mitään outoa :( Varsinkin kun sen hampaat sojottivat minne sattuu.

Sovittiin, että Minjalta poistetaan heiluvat hampaat ja otetaan koepala patologille. Pahimmillaan suussa on syöpä, parhaimmillaan kyseessä on vain harmittomampi epulis eli ienkasvain. Tämän vuoksi pienempikin isku sai hampaat murtumaan kuten perjantaina oli käynyt. Onni onnettomuudessa siis, että tämä selvisi.

Joka tapauksessa kaikki vaihtoehdot ovat vielä avoimet. Se selviää kun patologilta saadaan tulokset 1-2 viikon kuluessa. Alkaa vain jo vähän itseä väsyttää tämä huolissaan oleminen :(

Näiden kahden bordercollien akilleen kantapää on ehdottomasti hammaskalusto. On ihan uskomatonta, että jos ei siellä tapahdu automaattista tuhoa, se aiheutetaan manuaalisesti...

Minjalla poistettiin useita poskihampaita viime kesänä.

Nastjalta poistettiin lähiaikoina yksi poskihammas alhaalta (M1). Leikkaus sujui hyvin ja voisin laittaa vaikka kuvankin poistetusta hampaasta tänne kun jaksan. Hampaan kuluminen on erikoista, koska juurten päät syöpyvät, juuri on osaksi kuollut, mutta hammas on jämäkästi paikoillaan juuren terveen tyviosan avulla. Silti hammapaassa on selkeä reikä. Näiden hampaiden irrotus ei siis ole niin helppoa kuin voisi kuvitella. Kummiskin, Nastjalle siitä sitten antibiottit ja särkkärit mukaan ja kotiin. Kaikki ok taas hetkeksi.

Perjantaina tulin töistä kotiin ja Minja oli tosi levoton. Se yritti kaivaa etutassulla suuta ja oli selvästi kuolannut ympäriinsä. Katsoin sen päätä ja alaleuka vain vapisi. Ylähuulta kohottamalla huomasin, miten ainakin kaksi etuhammasta sojottivat ikenet vetäytyneinä mihin sattuu ja verta tuli. Soitin sitten päivystävän ell numeroon, joka oikeastaan totesi, että lunta turpaan ja maanantaina eläinlääkäriin. Onneksi minulta löytyi vanhoja särkylääkkeitä ja ohjeistuksen mukaan siirsin myös Nastjan antibiootit Minjalle, jottei suurempaa tuhoa ehtisi ennen maanantaita tapahtua (kiitos taas tutuille, jotka auttavat hädässä!). Minja rauhoittuikin tosi pian kun sai särkkärin ja käytiin pihalla hieman syömässä lunta. Oikeastaan se toipui jo niin hyvin, että haki pihalta kepin ja pyyteli sitä heittämään. Kuolaaminen ja leuan tärisyttäminen lakkasi ja odotellaan maanantaita aika levollisin mielin. Sain netin kautta varattua Minjalle ajan meidän vakkari ell. ja otatan samalla taas kontrollikuvat muiden hampaiden juurien voinnista. Kerrankin taidetaan saada jotain vakuutuksestakin takaisin. Moneskohan rauhoitus tämä on Minjan kohdalla? :(

Tosiaan, Minja on mahdollisesti Nastjan kanssa leikkiessään lyönyt päänsä metalliseen pöydän jalkaan (pyöreä jalka), koska sellaisessa verta oli. Kevyessä raivostuksessa huusi puoliskolle, että nyt lähtee tuo pöytätaso ja vartin päästä sitä ei enää huoneessa ollutkaan. Tuo huone menee muutenkin piakkoin remonttiin ja se on tarkoituksena tyhjentää kokonaan kummiskin.

Että sellaista kuulu meidän hammasvammasten elämään. Huvittavaa miten tuli toivotettua viime postauksessa tervettä vuotta.. ehkä sitten ensi vuosi!

Uusi vuosi alkoi toipumisen merkeissä. 30.12 Nastja steriloitiin. Tähän päivään päädyttiin kun Nastja ei paukkeesta välitä, joten samapa se on näin uuden vuoden alla leikkauttaa. Leikkaus meni tosi hyvin ja toipuminen on tyypillisesti toipilaan mielestä aivan turhan päiväistä hössötystä. Koska kokemukseni steriloinneista rajoittuu Minjan sterilointiin, joka oli ainakin itselleni aika traumaattinen kokemus, tämä leikkaus on ollut niin paljon keveämpi ja suosittelen kyllä narttujen sterilointia jos ei jalostuskäyttöä ole. Minjallahan puuttuu vatsapeitteistä rustottumakohta, josta lääkäri leikkaa, joten kudos on verisuonista ja pehmeämpää ja ompeleiden pysyminen sen osin hankalampaa. Minjan leikkaus kesti myös kaksikertaa kauemmin kuin Nastjan ja se huusi todella kovaäänisesti herätteen saatuaan. Silloin mietin, että mitähän tuli tehtyä. Nastjan leikannutta eläinlääkäriä tuosta vatsasta varoitin ja hän totesi Minjan tapauksen olevan äärimmäisen harvinainen.

Nastja ei ole vinkunut juuri yhtään ja sen haavakin on todella lyhyt (viitisen senttiä). Täällä se tötteröpäässä kulkee kun ei näytä pelkkä "puku" auttavan haavan lipitykseen.

Nastjalla kontrollikuvattiin samalla hampaisto ja sieltä saatiin jälleen tuttuja uutisi. Alhaalta joudutaan poistamaan M1 hammas (toinen vastaava poistettiin puolitoista vuotta sitten). Päällisin puolin ien näyttää normaalilta, mutta juurissa piilee tulehdus.

En voi kuin onnitella itseäni, että Nastjan pennutus jäi tekemättä. Ei koiran tulisi kärsiä kroonisesta vaivasta, jonka hoitaminen vuosittain leikkauksella on käytännössä itsestään selvyys! Nastjan kanssa olen päässyt kuitenkin vähällä, koska Metka-siskolta on jouduttu vuoden sisään poistamaan molempien yläkulmureiden juuret hampaiden mystisen katkeamisen vuoksi (Metkalta on poistettu myös kolme poskihammasta). Hammasluu tässä pentueessa on normaalia heikompaa ja se aiheuttaa ajan myötä kaikenlaista harmia, yksilölliseen tahtiin. Olen kirjoittamassa koiristani ja tästä vaivasta omaa nettisivua, jonka julkaisen jahka saan sen valmiiksi. Teen sen koska en itse ole löytänyt kovinkaan paljon materiaalia tai tietoa tähän vaivaan liittyen. Minjahan on sairauden suhteen selkeä edelläkävijä ja voin odottaa samanlaista kohtaloa myös sen jälkeläisille.

Reilun viikon päästä Nastjalla on siis edessä uusi leikkaus, mutta nyt toivutaan vielä tästä edellisestä :)

Oikein ihanaa ja tervettä uutta vuotta kaikille ystäville!

Tämän blogin päivitys on jäänyt kyllä täysin. Aika ei oikein riitä töissäkäymisen ja pintaremontin seassa moiseen ;)

Minja saavutti kuitenkin 7 vuoden iän 23.12.2011. Toivottavasti saadaan jatkaa mahdollisimman terveenä. Hampaiden suhteen ei kuitenkaan ole kovin isoja odotuksia, samoin kuulostesti maalis-huhtikuussa nähdään sitten myöskin. Toiveena olisi ryhdistäytyä tokon puolella ja yrittää saada se puuttuva EVL1 kuitenkin neitiselle. Kuulee tai ei, huulilta se on hyvä lukemaan ;)

Tässäpä meidän joulukorttimme! (kuva hämää, Minja on oikeasti Nastjaa isompi)

ja blogi jatkaa hiljaisuuttaan.

Meidän muutto meni mallikkaasti ja koiratkin ovat jo sopeutuneet uuteen pihamaahan! Naapurissa asuvan viriilin poikamiesjapsin vuoksi vahvistettiin vain hieman porttia, ettei tulisi karkurista muhennosta... Onneksi Nastjalta lähtee se kohtu (kunhan saan ajan varattua) niin ei pääse vahinkoja käymään. On ilmeisesti kovin tavallista, että tuo pienimies kulkee omilla teillään...

Nastjalla meni pari päivää sopeutua nukkumaan omassa tilassa. Nukkuvat siis Minjan kanssa kodinhoitohuoneessa (joka on siis HUONE <3). Pari yötä vinkui kun olisi halunnut päästä lähemmäksi, mutta nyt kuulee kuinka se kellon soitua köpsii portille vinkumaan huomenet. Pihatöitä ollaan tehty viiden vuoden edestä (jonka aikana aikaisempi omistaja ei ollut viitsinyt edes nurmikkoa leikata...) ja vielä on hommaa, mutta vielä se on kivaakin :) Onneksi lumi on hieman viivästynyt ja saadaan touhuta ulkona.

Muuten pyritään sopeutumaan aavistuksen muuttuneeseen arkeen kulkuyhteyksien vuoksi ja kun päivittäin huomataan, että jotakin uutta voisi hankkia. On tätä omaa vain ihana laittaa kun tietää, ettei mikään mene ns. hukkaan.

Ehkä otan tytöistäkin huomenna pari kuvaa, jos vain muistan ulkoiluttaa kameraa :)