Minjan osoittaessa selkeitä oireita kuuloelinten toimimattomuuden suhteen, päätin viedä sen BAER-testiin. Halusin itselleni varmistuksen asiasta, sekä tiedot kirjoihin ja kansiin ennen kuin tätä kukaan ajattelisi vanhuusiän kuuroutumisena. Minja on testin aikaan 7v ja 3kk vanha. Sen kuulo-ongelmat eivät kuitenkaan ole mikään tämän vuoden juttu, vaan pikkuhiljaa voimistunut asia. Voin olla varma, että nuorena Minja kuuli täysin, oli aika, jolloin se oli aivan käsittämättömän tottelevainen ja ei koskaan kyseenalaistanut käskyjä. Toki iän myötä se on itsenäistynyt, mutta selvä piittaamattomuus käskyihin on kuitenkin outoa, koska se mielellään kummiskin tekee kun ymmärtää. Oireita esiintyy myös uusien ihmisten kanssa, joita se ei osaa lukea ja joiden suullisia käskyjä se ei kuule kunnolla. Se toimii paremmin käsimerkkien avulla.

Kummallista kyllä, Minjan elämä on oikeastaan helpottanut sen myötä, ettei se kuule aivan kaikkea. Se oli nuorempana erittäin terävä ja vilkas, reagoi käytännössä aivan pienimpiinkin ärsykkeisiin, mutta nyt tämä on jäänyt pois. Edelleen, iän tuoma varmuus vaikuttaa toki myöskin, mutta kun ääniärsyke jää pois tilanteista, on Minjankin helpompi olla reagoimatta.

Minja kuulee kuitenkin jotakin. Ilmeisesti aavistuksen paremmin oikealla, kuin vasemmalla korvalla. Molemmissa korvissa kuulo on kuitenkin alentunut. BAER-testin kuulokäyrät kävivät neurologilla konsultoitavana. Testin normaalia ääntä Minja ei käsittääkseni kuullut lainkaan (johon normaalisti kuuleva koira reagoi), mutta kovempaan ääneen kyllä. Toteamuksena, vika ei ole aivoissa, vaan kuuloelimissä. Mitä ilmeisimmin Minjan kuuloelimet ovat siis rappeutuneet jo keski-iällä. En itse ollut paikalla, enkä tiedä voidaanko tästä olettaa, että kuulo tulee myös jatkossakin heikkenemään lisää.

Minja ei suinkaan ole sukunsa ainoa "nuorempana" kuulonsa kanssa taisteleva koira. Sillä on esimerkiksi 2,5 vuotiaana lähes kuuroksi testattu jälkeläinen.

Nastjan kuulon suhteen minulla ei ole tähän päivään mennessä ollut epäilyksiä, se kun on se, joka Minjalle on tukena ja kertoo milloin millekin äänelle muristaan tai haukutaan, tai milloin on aika juosta keittiöön vastaanottamaan herkkuja.

Diagnoosin voin liittää kuvina jos saan nuo paperit jossakin joskus skannattua.

Eläinlääkärin todistus BAER-testistä (kuulotarkastus) ja terveystarkastus

Tutkittu koira: Bordercollie

Koiran syntymäaika: 23.12.2004

Koiran nimi: Starsky Dream Of Trick

Mirkosiru: 985120028951533

Yleinen kliininen tutkimus: normaali

Otoskopia: normaali

Baer: alentunut kuulo molemmin puolin

Vantaalla 13.04.2012

ELL Riikka Timgren-Cizinauskas, 1565

Eläinsairaala Aisti

Iso kiitos vielä Ainolle, että otit Minjan mukaan ja pidit siitä hyvää huolta! :)

Blogin päivitys on jäänyt todella kehnoksi ja lopulta kun koko tietokoneeni sanoi itsensä irti en ole jaksanut tätä edes miettiä. Nuo nykypäivän sosiaaliset viestimet ovat ajaneet blogin ohitse.

Ilouutisen kuitenkin sain koskien Minjan "kasvainta" eli sitä ei ollutkaan! Alueen turvotus oli iskusta johtuvaa ja jonkin verran tulehdustakin siinä ilmeni. Harmitusta oli se, että hampaiden juurissa oli hieman syöpymää eli jossain vaiheessa hampaita joudutaan taas poistamaan lisää :( Tämä kierre ei lopu ennen kuin hampaat loppuvat...

Muuten täällä voidaan ihan hyvin. Hurjat pakkaset rajoittavat ulkoilua ja innolla odotankin kesää, että päästään rakentamaan koirille ulkoilutarha missä voivat olla myös valvomatta. Onhan tämä koko piha toki aidattu, eikä koirat mihinkään lähde, mutta naapureiden muksut saattavat olla hieman liian uteliaita kurkottelemaan aidan ylitse.

Vein Minjan eläinlääkäriin. Ehdin vain sen ylähuulta kohottaa, kun eläinlääkäri totesi mahdollisuuden kasvaimeen. Itse en edes huomannut ikenissä mitään outoa :( Varsinkin kun sen hampaat sojottivat minne sattuu.

Sovittiin, että Minjalta poistetaan heiluvat hampaat ja otetaan koepala patologille. Pahimmillaan suussa on syöpä, parhaimmillaan kyseessä on vain harmittomampi epulis eli ienkasvain. Tämän vuoksi pienempikin isku sai hampaat murtumaan kuten perjantaina oli käynyt. Onni onnettomuudessa siis, että tämä selvisi.

Joka tapauksessa kaikki vaihtoehdot ovat vielä avoimet. Se selviää kun patologilta saadaan tulokset 1-2 viikon kuluessa. Alkaa vain jo vähän itseä väsyttää tämä huolissaan oleminen :(

Näiden kahden bordercollien akilleen kantapää on ehdottomasti hammaskalusto. On ihan uskomatonta, että jos ei siellä tapahdu automaattista tuhoa, se aiheutetaan manuaalisesti...

Minjalla poistettiin useita poskihampaita viime kesänä.

Nastjalta poistettiin lähiaikoina yksi poskihammas alhaalta (M1). Leikkaus sujui hyvin ja voisin laittaa vaikka kuvankin poistetusta hampaasta tänne kun jaksan. Hampaan kuluminen on erikoista, koska juurten päät syöpyvät, juuri on osaksi kuollut, mutta hammas on jämäkästi paikoillaan juuren terveen tyviosan avulla. Silti hammapaassa on selkeä reikä. Näiden hampaiden irrotus ei siis ole niin helppoa kuin voisi kuvitella. Kummiskin, Nastjalle siitä sitten antibiottit ja särkkärit mukaan ja kotiin. Kaikki ok taas hetkeksi.

Perjantaina tulin töistä kotiin ja Minja oli tosi levoton. Se yritti kaivaa etutassulla suuta ja oli selvästi kuolannut ympäriinsä. Katsoin sen päätä ja alaleuka vain vapisi. Ylähuulta kohottamalla huomasin, miten ainakin kaksi etuhammasta sojottivat ikenet vetäytyneinä mihin sattuu ja verta tuli. Soitin sitten päivystävän ell numeroon, joka oikeastaan totesi, että lunta turpaan ja maanantaina eläinlääkäriin. Onneksi minulta löytyi vanhoja särkylääkkeitä ja ohjeistuksen mukaan siirsin myös Nastjan antibiootit Minjalle, jottei suurempaa tuhoa ehtisi ennen maanantaita tapahtua (kiitos taas tutuille, jotka auttavat hädässä!). Minja rauhoittuikin tosi pian kun sai särkkärin ja käytiin pihalla hieman syömässä lunta. Oikeastaan se toipui jo niin hyvin, että haki pihalta kepin ja pyyteli sitä heittämään. Kuolaaminen ja leuan tärisyttäminen lakkasi ja odotellaan maanantaita aika levollisin mielin. Sain netin kautta varattua Minjalle ajan meidän vakkari ell. ja otatan samalla taas kontrollikuvat muiden hampaiden juurien voinnista. Kerrankin taidetaan saada jotain vakuutuksestakin takaisin. Moneskohan rauhoitus tämä on Minjan kohdalla? :(

Tosiaan, Minja on mahdollisesti Nastjan kanssa leikkiessään lyönyt päänsä metalliseen pöydän jalkaan (pyöreä jalka), koska sellaisessa verta oli. Kevyessä raivostuksessa huusi puoliskolle, että nyt lähtee tuo pöytätaso ja vartin päästä sitä ei enää huoneessa ollutkaan. Tuo huone menee muutenkin piakkoin remonttiin ja se on tarkoituksena tyhjentää kokonaan kummiskin.

Että sellaista kuulu meidän hammasvammasten elämään. Huvittavaa miten tuli toivotettua viime postauksessa tervettä vuotta.. ehkä sitten ensi vuosi!

Uusi vuosi alkoi toipumisen merkeissä. 30.12 Nastja steriloitiin. Tähän päivään päädyttiin kun Nastja ei paukkeesta välitä, joten samapa se on näin uuden vuoden alla leikkauttaa. Leikkaus meni tosi hyvin ja toipuminen on tyypillisesti toipilaan mielestä aivan turhan päiväistä hössötystä. Koska kokemukseni steriloinneista rajoittuu Minjan sterilointiin, joka oli ainakin itselleni aika traumaattinen kokemus, tämä leikkaus on ollut niin paljon keveämpi ja suosittelen kyllä narttujen sterilointia jos ei jalostuskäyttöä ole. Minjallahan puuttuu vatsapeitteistä rustottumakohta, josta lääkäri leikkaa, joten kudos on verisuonista ja pehmeämpää ja ompeleiden pysyminen sen osin hankalampaa. Minjan leikkaus kesti myös kaksikertaa kauemmin kuin Nastjan ja se huusi todella kovaäänisesti herätteen saatuaan. Silloin mietin, että mitähän tuli tehtyä. Nastjan leikannutta eläinlääkäriä tuosta vatsasta varoitin ja hän totesi Minjan tapauksen olevan äärimmäisen harvinainen.

Nastja ei ole vinkunut juuri yhtään ja sen haavakin on todella lyhyt (viitisen senttiä). Täällä se tötteröpäässä kulkee kun ei näytä pelkkä "puku" auttavan haavan lipitykseen.

Nastjalla kontrollikuvattiin samalla hampaisto ja sieltä saatiin jälleen tuttuja uutisi. Alhaalta joudutaan poistamaan M1 hammas (toinen vastaava poistettiin puolitoista vuotta sitten). Päällisin puolin ien näyttää normaalilta, mutta juurissa piilee tulehdus.

En voi kuin onnitella itseäni, että Nastjan pennutus jäi tekemättä. Ei koiran tulisi kärsiä kroonisesta vaivasta, jonka hoitaminen vuosittain leikkauksella on käytännössä itsestään selvyys! Nastjan kanssa olen päässyt kuitenkin vähällä, koska Metka-siskolta on jouduttu vuoden sisään poistamaan molempien yläkulmureiden juuret hampaiden mystisen katkeamisen vuoksi (Metkalta on poistettu myös kolme poskihammasta). Hammasluu tässä pentueessa on normaalia heikompaa ja se aiheuttaa ajan myötä kaikenlaista harmia, yksilölliseen tahtiin. Olen kirjoittamassa koiristani ja tästä vaivasta omaa nettisivua, jonka julkaisen jahka saan sen valmiiksi. Teen sen koska en itse ole löytänyt kovinkaan paljon materiaalia tai tietoa tähän vaivaan liittyen. Minjahan on sairauden suhteen selkeä edelläkävijä ja voin odottaa samanlaista kohtaloa myös sen jälkeläisille.

Reilun viikon päästä Nastjalla on siis edessä uusi leikkaus, mutta nyt toivutaan vielä tästä edellisestä :)

Oikein ihanaa ja tervettä uutta vuotta kaikille ystäville!